Etsi

Juuso Kallio – Elävän Turun tekijä

Naimisissa, 2-vuotiaan pojan iskä, toiminnanjohtaja, varavaltuutettu, liikuntalautakunnan varapuheenjohtaja

Liikunnan merkitys kunnissa

Liikuntapalvelut ovat nousseet useammassa keskustelussa tai kannanotossa esille vaalien alla. Tämä on mielestäni hyvä asia. Päättäjien ja erityisesti kuntalaisten on hyvä tunnistaa liikunnan ennaltaehkäisevät vaikutukset. Euron sijoitus liikuntaan säästää neljä euroa terveyspuolen menoja. Liikunta kuuluu kaikille ja kunnan liikuntapolitiikan tulee edistää kaikkien kuntalaisten liikuntamahdollisuuksia.

Turun liikuntalautakunnan visiona on ollut Turku liikuttaa kaikkia. Strategisena valintana on ollut kohdistaa liikunnan tuet erityisesti lapsiin ja nuoriin – alle 20 vuotiaisiin turkulaisiin. Lapsena luodaan edellytykset liikunnalliselle elämäntavalla, kuten monelle muullekin hyvälle tai huonolle käyttäytymismallille. Kokoomus korostaa kuntavaaliohjelmassaan lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksien ja harrastusten tukemista, sekä omatoimisen liikunnan edistämistä. Nämä ovat tärkeitä ja kannatettavia arvovalintoja.

Talouden realiteetit uhkaavat kuitenkin tavoitteiden toteutumista. Liikuntalautakunnan nettobudjetti on ollut noin 18 miljoonaa euroa. Tänä vuonna lautakunta ylitti budjetin karkeasti lähes 600.000 eurolla. Keskeiset syyt löytyvät liian korkeista tulo odotuksista. Maltilliset hinnastojen korotukset eivät ole toteutuneet tulo puolella. Asiakaskäyntien määrä on pysynyt kuta kuinkin ennallaan, mutta keskimääräinen tulo per asiakas on laskenut vuodesta 2013 lähtien. Johtopäätös on se, että kunnan liikuntapalveluja käyttävät entistä enemmän ne jotka saavat palvelut ilmaiseksi tai vahvasti subventoiduilla hinnoilla. Tämä lienee kaiken tarkoituskin.

Alle 20-vuotiaiden lasten ja nuorten vuorot kaupungin tiloissa ovat turkulaisille seuroille maksuttomia. Tämä tarkoittaa noin 10.000.000 euron avustusta turkulaisille seuroille perustuen tilojen käyttöön. Liikuntalautakunnalle kohdistuvat vuokrat nousevat säännöllisesti ja nettobudjettia on kiristetty, kuten muillakin toimialoilla. Ilmaisuuden problematiikka osuukin juuri tähän. Ilmaisuuden säilyttämiseksi maksullisia tuotteita on jouduttu korottamaan, joka näyttää vähentäneen niiden käyttöä. Ilmaisuus tulee suhteellisesti koko ajan kalliimmaksi ja tämän tilanteen säilyttämiseksi on jatkossakin joko nostettava muita maksuja, karsittava liikuntapalveluita tai liikuntapaikkaverkostoa. Jotain pystytään aina tekemään, mutta valinnat tulevat jatkossa olemaan yhä vaikeampia.

Tutkimusten mukaan yksi merkittävä syy nuorten drop-out ilmiöön ovat harrastusmaksujen suuruus. Tämän viitekehyksen tunnistaen ei ole mielekästä lähteä esittämään lasten ja nuorten liikuntapaikkojen maksullisuutta, mutta onko muita keinoja? Perimällä yhden euron per harjoitusvuoro kunta keräisi noin 250.000-300.000 euroa. Tämä yksi euro tarkoittaisi lapsen harrastusmaksuihin harjoitusmääristä riippuen 20-40 euron vuosikustannusta. Seurat siis lisäisivät tämän kunnan seuralta perimän maksun nykyisten maksujen päälle. Tällä saataisiin, muitten toimien lisäksi, paikattua nykyinen budjetin alijäämä.

Yksi vaihtoehto olisi lisätä lautakunnan budjettiin noin puoli miljoonaa euroa, jotta liikuntapalveluita voidaan maksuttomuuden lisäksi edelleen kehittää. Poliittisesti tämä voi olla hiukan hankalaa, sillä uuden palloiluhallin vuosivuokra liikuntalautakunnalle on noin 1.200.000 euroa, jota jo lähes kokonaisuudessaan odotetaan nykyisen budjetin lisäksi. Ilman tätä budjettilisäystä voimakasta vuorohintojen subventiota olisi hyvin hankala jatkaa.

Millä saataisiin ylipäätään mahdollistettua se, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus yhteen harrastukseen. Olisiko harrasteseteli tähän yksi vaihtoehto? Tuet ovat tehokkaita silloin, kun niillä tuetaan valituin avoimin periaattein esimerkiksi yleistä toimintaa tai ne kohdistuvat niihin, jotka tukea todella tarvitsevat.

Tavoitteita ei voi paaluttaa ilman talouden realiteettien tarkastelua. Tunnistamme liikunnan monipuoliset hyödyt kuntalaisten terveyden kannalta ja toisaalta positiiviset vetovoimatekijät kaupungin imagoon. Toivoisinkin avointa keskustelua aiheesta. Miten saamme tavoitteemme toteutettua? Karsimmeko palvelurakennetta, vähennämmekö liikuntapaikkojen ylläpidosta, korotammeko maksuja nykyisiltä asiakkailta, avaammeko maksullisuutta, vai laittaisimmeko kuitenkin lisää rahaa liikuntaan?

Mainokset

Aika entinen ei koskaan enää palaa

Olen ollut hiukan huolissani viime aikojen keskusteluilmapiiristä ja ilmiöistä joita maailmalla tapahtuu. USA:n presidentinvaalien tulos on aika luonnollinen jatkumo brittien kansanäänestyksen tuloksesta, joka johtanee Britannian EU:sta eroamiseen. Jatkumolla tarkoitan globalisaation vastaista kehitystä, jossa ”oman maan kansalaisten asiat ensin” ajattelu on keskiössä.

Donald Trump halusi tehdä maastaan jälleen suuren ja mahtavan. Tämä retoriikka on mielestäni harhaanjohtavaa. Aika entinen ei koskaan enää palaa ja siksi sen ihannoiminen on turhaa. Me tässä hetkessä elävät emme tiedä miten ihmiset kussakin hetkessä ovat oman aikansa kokeneet. Entisaikaan paluun ihannointi on joko kansallisromantiikkaa tai nationalismin vahvistamista. Kansallistunteen nostamisella voidaan saada paljon hyvääkin aikaan. Jos ajaudutaan toisia ihmisiä syrjivään keskusteluun, ollaan pahasti väärillä raiteilla.

Maailmasta ei tule parempi paikka, niin että siitä tehdään sellainen kuin se on joskus ollut. Maailmasta tulee parempi paikka ainoastaan, jos me ihmiset uskomme toinen toisiimme, me uskomme päätöksentekojärjestelmään ja osallistumme päätöksentekoon. Päätöksenteon tulee olla avointa ja rehellistä. Toivottavasti Suomeen ei koskaan rantaudu sellainen keskustelukulttuuri, jossa tahtomattaan tai tieten tahtoen valehdellaan. Miten luottamus päättäjiin voisi silloin parantua?

Ihmisarvo on jakamaton. Jokaisella meillä on oikeus rakastaa ja tulla rakastetuksi ja näyttää nämä tunteet lähimmäiselleen on kyse sitten perheenjäsenten, ystävien tai puolisoiden välisestä välittämisestä. Olemmeko olemassa itseämme vai toinen toisiamme varten?

Liikuntakeskus Alfasta

Liikuntalautakunta käsitteli tämän päivän kokouksessaan paljon huomiota saanutta Alfan kulkuporttiasiaa. Kulkuportti on herättänyt paljon tunteita ja pelkoa siitä, että liikunnan harrastaminen tämän myötä kävisi hankalaksi tai jopa mahdottomaksi. Alfan seurat ovat yksikantaan vastustaneet porttia ymmärrettävistä syistä. Nykyinen käytäntö, jolloin tilaan on ollut suhteellisen vapaa kulku, muuttuu.

Turun Kaupungin taloustilanne on hyvin haasteellinen. Sen voimme huomata käynnissä olevista mm. koko henkilöstöä koskevista YT-neuvotteluista. Jokainen hallintokunta, Liikuntalautakunta muiden mukana, on joutunut tekemään merkittäviä sopeutustoimia. Pelkästään tämän vuoden aikana on jouduttu tekemään hinnastonkorotuksia joiden vaikutus on 500.000 euroa. Samaan aikaan menoja on karsittu 400.000 eurolla. Näiden toimien kokonaisvaikutus lähentelee miljoonaa euroa. Voidaan siis puhua varsin merkittävistä sopeutustoimista, kun lautakunnan budjetti on noin 18.000.000 euroa.

Sopeutustoimet on koottu isoista ja pienistä osista. Lautakunta on käsitellyt asioita talousseminaareissa ja luottamushenkilönä koen, että olen pystynyt vaikuttamaan virkamiesten valmistelemiin asioihin riittävästi. Päätökset eivät ole millään tavalla miellyttäviä. Kansalaisten terveyttä palvelisi varmasti enemmän liikuntapaikkojen maksuttomuus. Näinä aikoina on kuitenkin tehtävä vastuullisia päätöksiä. Itse pidän tärkeimpinä arvoina tasapuolisuutta eri lajien ja liikuntapaikkojen kesken. Kaupungin taloustilanne ei ole parantumassa lähivuosina, vaan sopeutustoimet tulevat jatkumaan. Lisää kipeitä päätöksiä, jotka koskettavat meitä kaikkia, on edessä.

Julkisissa palveluissa verovarat on käytettävä tehokkaasti. Monissa liikuntapaikoissa tämä tarkoittaa kulkuporttiratkaisua, jossa asiakkaat sisään tullessaan käyttävät joko henkilökohtaista tai seuran lunastamaa ranneketta. Liikuntalautakunnan hinnastopäätösten mukaan lasten ja nuorten (alle 20 v.) sisäänpääsy on maksutonta ja aikuisten harjoitusmaksu on 1,5 euroa/kerta. Suurin osa vuoroista liikuntapaikoilla on lasten ja nuorten käytössä. Aikuisten maksulla katetaan kaikilla Turun liikuntapaikoilla noin kolmasosa kaupungille ko. tilasta aiheutuvista kustannuksista.

Tätä kokonaisuutta tarkastellen äänestin Alfan kulkuportin puolesta. Kokonaisuus rakentuu pienistä yksityiskohdista. Portin tarkoitus on saada kulunvalvonta ja laskutus toimimaan luotettavasti. Käyttäjien aiheellista huolta käytännöistä ja turvallisuudesta kuultiin ja päätökseen tehtiin lisäykset:
– kulkuportin käyttöön liittyvät käytännön järjestelyt tulee paikan päällä käydä kaikkien Alfan lajiryhmien kanssa lävitse niin, että kulkuportin käyttöönotto sujuu riittävän pitkällä siirtymäajalla mahdollisimman joustavasti kuitenkin viimeistään vuoden 2014 loppuun mennessä ja
– että hankittavan kulkuportin tulee mahdollistaa vanhempien pääsy maksutta pienten lastensa mukana pukuhuonetiloihin sekä seuraamaan lastensa liikuntatapahtumia Alfa tiloissa. Portin tulee olla helppokäyttöinen sekä paloturvallisuusmääräysten mukainen.

Näinä vaikeina aikoina on tärkeää, että me kaikki osallistumme meitä koskeviin päätöksiin. Haluan kiittää kaikkia yhteydenotoista ja toivon jatkossakin palautetta Liikuntalautakunnan asioista. Uskon itse vahvasti, että Turku pysyy jatkossakin liikuntakaupunkina.

21.10.2014 kokouksen pöytäkirja

Vuoden 2013 tunnelmia

Olen päässyt tarkastelemaan liikunnan merkitystä ja vaikuttavuutta liikuntapäättäjän näkökulmasta vuoden verran. Turku on yksi Suomen johtavista liikuntakaupungeista. Sanotaan, että euron panostus liikuntaan säästää parhaimmillaan neljä euroa terveyspuolen menoissa. Liikunnalla on ennaltaehkäisevä vaikutus moniin eri sairauksiin. Kaupunkien liikuntapolitiikassa vaikuttavimmat asiat ovatkin mielestäni liikkumaan aktivoinnin palvelut, sekä itse liikuntapaikat eli olosuhdekysymykset.

Elämme nopeasti muuttuvassa ajassa. Liikunta kamppailee tässä digitalisoituneessa yhteiskunnassa muitten uusien vapaa-ajanvietto muotojen kanssa. Liikaa istuminen on yksi monista liikkumattomuuden ongelmistamme.

Liikuntapaikka-asiat ovat keskeisimpiä kysymyksiä ja tällä hetkellä Turussa pinnalla on ollut erityisesti palloiluhallihanke. Liikuntapaikkamaksujen ja vuokrien hintakehitys haastaa meidät keksimään tulevaisuudessa uusia ratkaisuja. Seurojen toiminta-avustukset ja harjoitustila-avustukset ovat vaarassa supistua muitten kustannusten noustessa.

Liikunta- ja urheilu muodostavat suomalaisen kansanterveyden kivijalan. Lisenssiurheilijoiden lisäksi urheiluseurat liikuttavat vuosittain miljoonia suomalaisia. Tällaisina epävarmuuden aikoina seurojen ja yhteisöjen merkitys voimistuu. Huoli tulevaisuudesta on aito, kun nuoret valmistuvat kouluistaan vailla varmuutta tulevaisuudesta ja työpaikasta.

Individualismi ja yksilöllisyys ovat yksi ajan kuvaavimpia ja voimakkaimmin kasvaneita käsitteitä. Yksilöllisyyden toisella puolella voisi olla yhteisöllisyys. Mitä yhteisöllisyys sitten on? Mielestäni yhteisöllisyys on yhdessä kasvamista ja yhdessä olemista erilaisissa arjen muodoissa. Yhdessä kasvamisesta, toisen ihmisen kohtaamisesta, vuorovaikutuksesta ja huolehtimisesta syntyvä side on vahva.

Olin taannoin vieraana erään urheiluseuran 10-vuotisjuhlilla. Kyseistä seuraa perustettaessa suurin osa jäsenistä oli 15–16 vuotiaita. Seuran toiminnan tarkoituksena on edelleen liikunnan ja pelaamisen ilosanoman levittäminen ja toteuttaminen, sekä tietysti hauskanpito ystävien kesken. Nämä nuoret miehet ovat seuraa perustettaessa jo nuorina oivaltaneet liikunnan ja seuratoiminnan syvimmän olemuksen.

Oikein hyvää joulua!

Jouluterveiset keittiöstä vaimoni Veeran vierestä.
Jouluterveiset keittiöstä vaimoni Veeran vierestä.

Liikunta osana elämää

Turun Kaupunginvaltuusto valitsi maanantaina 28.1.2013 henkilöt kaupungin eri luottamustoimiin. Tuossa kokouksessa vahvistui itselleni hyvin merkittävä luottamustehtävä liikuntalautakunnan jäsenenä. Lautakunnan kokoonpanon muodostavat:

Jäsen                                                Varajäsen
Viljamaa Tuomas                        Virtanen Timo
Kallio Juuso                                   Pousi Mikko
Alanen Satu                                   Ahola Sari
Koskinen Satu                               Jämsäläinen Merja
Palmunen Laura                          Pollari Anne-Mari
Lintunen Ville                              Grönlund Heikki
Vehviläinen Tini                          Sonck Pentti
Andersson Janina                       Haapala Heidi
Lähteenmäki Joni                       Soro Jussi
Rautee Pekka                                Raita Mika
Norontaus Liisa                           Mattila Tea
Meltovaara Raili                          Laine Juha
Mäenpää Olavi                             Suursuo Kari

Puheenjohtaja Andersson Janina
Varapuheenjohtaja Viljamaa Tuomas

Lautakunnan ensi kokoontuminen pidettiin perjantaina 8.2. kävelytestin merkeissä. Väistyvä puheenjohtaja Saara-Sofia Siren ojensi viestikapulan uudelle puheenjohtajalle. Viestikapula sisälsi Sirenin ja liikuntajohtaja Arto Sinkkosen terveisiä uudelle lautakunnalle. Uudelta lautakunnalta odotetaan:

  • toimivaa yhteistyötä ja rakentavaa liikunnan ”edunvalvontaa” työnsä aloittavan uuden vapaa-aikatoimialan osana
  • liikuntapaikkojen ja -palveluiden edelleen kehittämistä niukkenevasta talouskehyksestä huolimatta. Ensimmäisinä ratkaisua odottavat palloiluhallin toteuttaminen, Alfan liikuntakeskuksen peruskorjaus ja laajennus, Lintulan voimistelu- ja sirkushallin peruskorjaus sekä pesäpallokatsomon rakentaminen Kupittaalle
  • vapaan kansalaistoiminnan ja kaupunkiorganisaation yhteistyön edelleen kehittämistä
  • seuratoiminnan toimintaedellytysten turvaamista
  • liikunnasta syrjäytyneiden, erityisesti lasten ja nuorten liikkumaan aktivointia
  • sosioekonomisesti heikompiosaisten liikuntamahdollisuuksien edistämistä
  • hallintokuntien välisen yhteistoiminnan lisäämistä (esim. koulujen pihat lähiliikuntapaikoiksi)
  • hyvän yhteishengen ja avoimen vuorovaikutuksen säilyttämistä

Pääsin osallistumaan ennen ensimmäistäkään kokousta liikuntatoimen neuvottelupäiville, jotka pidetiin Mikkelissä. Kaksipäiväisen seminaarin ohjelma oli hyvin mielenkiintoinen ja huipentui Olympiakomitean puheenjohtajan Risto Niemisen vuorovaikutteiseen esitykseen huippu-urheilusta. Liikunta ja urheilu ovat toisiaan täydentäviä kokonaisuuksia. Vastuu näistä toimista on kaupungeilla, kunnilla, seuroilla, kaveriporukoilla, yhdistyksillä, perheillä ja viime kädessä jokaisella itsellään. Koko liikuntakentän hallitseminen on tästä syystä hyvin haastavaa. Seminaariin osallistui liikuntatoimen viranhaltijoita ympäri Suomen ja saattoi huomata, että Turun toimintatapa erityisesti liikkumaan aktivoinnissa nautti suurta arvostusta.

Liikunnan haasteet liittyvät muuttuneeseen yhteiskuntaan. Aikaisemmin tietokoneiden, pelikonsoleiden ja älypuhelimien puuttuessa liikunta oli ehkä suosituin ajanviettotapa aikuisista lapsiin. Tietoyhteiskunta ja autoistuminen on muuttanut käyttäytymistämme ainakin liikunnan osalta passiivisempaan suuntaan. Liikuntaa harrastetaan terveyden kannalta liian vähän kaikissa ikäluokissa. Erityisesti lasten ja nuorten liikuntaa pidän ehkä tärkeimpänä, koska tuollon rakennetaan tulevan aikuisen elämäntapaa. Liikunta tulisi jo tässä vaiheessa olla osa normaalia elämää. Vähintään tunnin päivässä liikkuvia suomalaisia alle 11-vuotiaita lapsia on lähes 45 %. Tällä luvulla sijoitumme maailman huippumaihin.

Raju pudotus tapahtuu jo 13-vuotiaissa, jolloin vastaava luku putoaa 20%. Pudotus jatkuu 15-vuotiaihin siiryttäessä ja on enää 12-13%. Samalla putoamme vertailussa selvästi Euroopan keskitason alapuolelle. Mistä tämä voimakas drop-out ilmiö johtuu? Syitä on varmasti monia, mutta muutama ainakin löytyy helposti. Monissa seuroissa harjoitusten määrä kasvaa koko ajan ja lähentelee 4-5 harjoituskertaa viikko kun saavutaan 15-vuotiaihin. Kaikissa lajeissa ei ole toimintaa vähemmän harjoitteleville. On helpompi lopettaa harrastus, kuin jatkaa sitä siinä laajuudessa. Toinen syy löytyy varmasti koulutuksen arvostuksesta. Me panostamme koulutukseen ja arvostamme koulutusta ja siirryttäessä luokissa eteenpäin opiskelun merkitys elämässä kasvaa. En tarkoita, että opiskelun merkitystä tulisi vähentää, vaan kohtalaiset liikuntamahdollisuudet on sisällytettävä opiskelevankin elämään.

Yhteisöllisyyden merkitys on erityisesti liikkumaan aktivoinnissa äärettömän tärkeä asia. Yhteisöllisyys lähtee pienistä palasista. Tästä syystä erityisesti seurat ja yhdistykset ovat suuressa roolissa, kun teemme ratkaisuja kansalaisten liikunnan lisäämiseksi.

Kiitoksia!

Pitkä kampanjarutistus on nyt taakse jäänyttä aikaa. Eilinen päivä oli ensimmäistä kertaa mukana olevalle uusi ja jännittävä. Koko päivän odottelin, että kello lähenisi sitä kahdeksaa ja ennakkoäänien julkistamista. Kun äänet vihdoin julkaistiin alkoi jännitys helpottaa ja oli aika iloita. Ennakkoäänien jälkeen kesti vielä useamman tunnin ennen kuin varsinaisen äänestyspäivän tuloksia alkoi tulla. Päivän päätteeksi minua oli äänestänyt 165 turkulaista. Tällä äänimääräällä pääsee Kokoomuksen varavaltuutetuksi, sekä mukaan lautakuntatyöhön.

Tässä vaiheessa haluan vielä esittää nöyrän kiitoksen kaikille äänestäjille siitä luottamuksesta, jonka minulle annoitte. Lisäksi haluan kiittää kaikkia kampanjassa mukana olleita henkilöitä. Ilman teidän apuanne en olisi koskaan päässyt näin pitkälle. Erityiskiitos menee vaimolleni Veeralle, joka on kärsivällisesti tukenut minua kaiken kiireen keskellä.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑