Olen ollut hiukan huolissani viime aikojen keskusteluilmapiiristä ja ilmiöistä joita maailmalla tapahtuu. USA:n presidentinvaalien tulos on aika luonnollinen jatkumo brittien kansanäänestyksen tuloksesta, joka johtanee Britannian EU:sta eroamiseen. Jatkumolla tarkoitan globalisaation vastaista kehitystä, jossa ”oman maan kansalaisten asiat ensin” ajattelu on keskiössä.

Donald Trump halusi tehdä maastaan jälleen suuren ja mahtavan. Tämä retoriikka on mielestäni harhaanjohtavaa. Aika entinen ei koskaan enää palaa ja siksi sen ihannoiminen on turhaa. Me tässä hetkessä elävät emme tiedä miten ihmiset kussakin hetkessä ovat oman aikansa kokeneet. Entisaikaan paluun ihannointi on joko kansallisromantiikkaa tai nationalismin vahvistamista. Kansallistunteen nostamisella voidaan saada paljon hyvääkin aikaan. Jos ajaudutaan toisia ihmisiä syrjivään keskusteluun, ollaan pahasti väärillä raiteilla.

Maailmasta ei tule parempi paikka, niin että siitä tehdään sellainen kuin se on joskus ollut. Maailmasta tulee parempi paikka ainoastaan, jos me ihmiset uskomme toinen toisiimme, me uskomme päätöksentekojärjestelmään ja osallistumme päätöksentekoon. Päätöksenteon tulee olla avointa ja rehellistä. Toivottavasti Suomeen ei koskaan rantaudu sellainen keskustelukulttuuri, jossa tahtomattaan tai tieten tahtoen valehdellaan. Miten luottamus päättäjiin voisi silloin parantua?

Ihmisarvo on jakamaton. Jokaisella meillä on oikeus rakastaa ja tulla rakastetuksi ja näyttää nämä tunteet lähimmäiselleen on kyse sitten perheenjäsenten, ystävien tai puolisoiden välisestä välittämisestä. Olemmeko olemassa itseämme vai toinen toisiamme varten?