Turun Kaupunginvaltuusto valitsi maanantaina 28.1.2013 henkilöt kaupungin eri luottamustoimiin. Tuossa kokouksessa vahvistui itselleni hyvin merkittävä luottamustehtävä liikuntalautakunnan jäsenenä. Lautakunnan kokoonpanon muodostavat:

Jäsen                                                Varajäsen
Viljamaa Tuomas                        Virtanen Timo
Kallio Juuso                                   Pousi Mikko
Alanen Satu                                   Ahola Sari
Koskinen Satu                               Jämsäläinen Merja
Palmunen Laura                          Pollari Anne-Mari
Lintunen Ville                              Grönlund Heikki
Vehviläinen Tini                          Sonck Pentti
Andersson Janina                       Haapala Heidi
Lähteenmäki Joni                       Soro Jussi
Rautee Pekka                                Raita Mika
Norontaus Liisa                           Mattila Tea
Meltovaara Raili                          Laine Juha
Mäenpää Olavi                             Suursuo Kari

Puheenjohtaja Andersson Janina
Varapuheenjohtaja Viljamaa Tuomas

Lautakunnan ensi kokoontuminen pidettiin perjantaina 8.2. kävelytestin merkeissä. Väistyvä puheenjohtaja Saara-Sofia Siren ojensi viestikapulan uudelle puheenjohtajalle. Viestikapula sisälsi Sirenin ja liikuntajohtaja Arto Sinkkosen terveisiä uudelle lautakunnalle. Uudelta lautakunnalta odotetaan:

  • toimivaa yhteistyötä ja rakentavaa liikunnan ”edunvalvontaa” työnsä aloittavan uuden vapaa-aikatoimialan osana
  • liikuntapaikkojen ja -palveluiden edelleen kehittämistä niukkenevasta talouskehyksestä huolimatta. Ensimmäisinä ratkaisua odottavat palloiluhallin toteuttaminen, Alfan liikuntakeskuksen peruskorjaus ja laajennus, Lintulan voimistelu- ja sirkushallin peruskorjaus sekä pesäpallokatsomon rakentaminen Kupittaalle
  • vapaan kansalaistoiminnan ja kaupunkiorganisaation yhteistyön edelleen kehittämistä
  • seuratoiminnan toimintaedellytysten turvaamista
  • liikunnasta syrjäytyneiden, erityisesti lasten ja nuorten liikkumaan aktivointia
  • sosioekonomisesti heikompiosaisten liikuntamahdollisuuksien edistämistä
  • hallintokuntien välisen yhteistoiminnan lisäämistä (esim. koulujen pihat lähiliikuntapaikoiksi)
  • hyvän yhteishengen ja avoimen vuorovaikutuksen säilyttämistä

Pääsin osallistumaan ennen ensimmäistäkään kokousta liikuntatoimen neuvottelupäiville, jotka pidetiin Mikkelissä. Kaksipäiväisen seminaarin ohjelma oli hyvin mielenkiintoinen ja huipentui Olympiakomitean puheenjohtajan Risto Niemisen vuorovaikutteiseen esitykseen huippu-urheilusta. Liikunta ja urheilu ovat toisiaan täydentäviä kokonaisuuksia. Vastuu näistä toimista on kaupungeilla, kunnilla, seuroilla, kaveriporukoilla, yhdistyksillä, perheillä ja viime kädessä jokaisella itsellään. Koko liikuntakentän hallitseminen on tästä syystä hyvin haastavaa. Seminaariin osallistui liikuntatoimen viranhaltijoita ympäri Suomen ja saattoi huomata, että Turun toimintatapa erityisesti liikkumaan aktivoinnissa nautti suurta arvostusta.

Liikunnan haasteet liittyvät muuttuneeseen yhteiskuntaan. Aikaisemmin tietokoneiden, pelikonsoleiden ja älypuhelimien puuttuessa liikunta oli ehkä suosituin ajanviettotapa aikuisista lapsiin. Tietoyhteiskunta ja autoistuminen on muuttanut käyttäytymistämme ainakin liikunnan osalta passiivisempaan suuntaan. Liikuntaa harrastetaan terveyden kannalta liian vähän kaikissa ikäluokissa. Erityisesti lasten ja nuorten liikuntaa pidän ehkä tärkeimpänä, koska tuollon rakennetaan tulevan aikuisen elämäntapaa. Liikunta tulisi jo tässä vaiheessa olla osa normaalia elämää. Vähintään tunnin päivässä liikkuvia suomalaisia alle 11-vuotiaita lapsia on lähes 45 %. Tällä luvulla sijoitumme maailman huippumaihin.

Raju pudotus tapahtuu jo 13-vuotiaissa, jolloin vastaava luku putoaa 20%. Pudotus jatkuu 15-vuotiaihin siiryttäessä ja on enää 12-13%. Samalla putoamme vertailussa selvästi Euroopan keskitason alapuolelle. Mistä tämä voimakas drop-out ilmiö johtuu? Syitä on varmasti monia, mutta muutama ainakin löytyy helposti. Monissa seuroissa harjoitusten määrä kasvaa koko ajan ja lähentelee 4-5 harjoituskertaa viikko kun saavutaan 15-vuotiaihin. Kaikissa lajeissa ei ole toimintaa vähemmän harjoitteleville. On helpompi lopettaa harrastus, kuin jatkaa sitä siinä laajuudessa. Toinen syy löytyy varmasti koulutuksen arvostuksesta. Me panostamme koulutukseen ja arvostamme koulutusta ja siirryttäessä luokissa eteenpäin opiskelun merkitys elämässä kasvaa. En tarkoita, että opiskelun merkitystä tulisi vähentää, vaan kohtalaiset liikuntamahdollisuudet on sisällytettävä opiskelevankin elämään.

Yhteisöllisyyden merkitys on erityisesti liikkumaan aktivoinnissa äärettömän tärkeä asia. Yhteisöllisyys lähtee pienistä palasista. Tästä syystä erityisesti seurat ja yhdistykset ovat suuressa roolissa, kun teemme ratkaisuja kansalaisten liikunnan lisäämiseksi.